Translation: Marianna Boundouvis
PEKKA KYTÖMÄKI
Tätä teosta
kirjoitettaessa
ei ole vahingoitettu
ketään ihmistä,
ei todellista
eikä kuvitteellista.
Kirjassa esiintyvien
eläinten mielipiteet
ovat niiden omia
eivätkä välttämättä
edusta lajin
virallista
kantaa.
PEKKA KYTÖMÄKI, from the collection Light tears the darkness, Sanasato Publications, 2016
***
AURA NURMI
AAMU KUISTILLA
Ennen kuin jatkamme, haluan nostaa lasin sille
että jos et olisi tarttunut minuun
ja heittänyt paljain päin pakkaseen
ja sen sellaista
emme olisi koskaan syöneet yhdessä
en olisi kattanut pöytää pelosta kipeänä
enkä tarjoillut keittoa haarukalla.
Sitä paitsi, haarukka on keskimmäinen ja siksi tasapainoisin
lusikka kuuluu huijareille ja metsästäjille
puukko prostituoiduille.
Ilta päättyy takkatulen huminaan ja hiilloksesta löytyvään kirjeeseen
se alkaa näin
AURA NURMI, Morning on the terrace from the collection Wildlife, Kolera Publications, 2016
***
RISTO OIKARINEN
Silloin, kun sinulla vielä oli nimi, annoit jään purra kallion rikki ja sylkeä kiviä sinne tänne, suolle ja synnytysosastolle. Niin paljon sinä minua, maailmaasi rakastit, että kivi kantoi minua kuin kissa niskasta poikastaan ja antoi selättää itsensä painissa hyvän emon tai enkelin tavoin, ja edelleen, suuressa rakkaudessasi et laskenut minua alasti kouluun, vaan vedin jalkoihini valon ja pimeän kuin pitkät kalsarit. Yöt olen nukkunut sikeästi, mutta nyt, kun pimeä on oppinut saalistamaan ja syönyt itsensä niin lihavaksi, ettei häntäänsä jaksa heilauttaa, kysyt minulta, missä minä olen, ja niskat kipeinä, kivi tyynynäni avaan silmäni suolla, lintujen pesimäalueella, eikä minulla ole nimeä.
RISTO OIKARINEN, from the collection The wood blower, Otava Publications, 2005
***
HELI SLUNGA
Äiti putoaa raolleen jääneestä ikkunasta,
äiti lähtee ohiajavan auton mukaan,
äidistä ei ole paljon sanottavaa, äiti vajoaa
kivet taskuissaan pohjaan, äiti palaa uunissa mustaksi,
äiti kaatuu ja jää maahan makaamaan, äiti ei jaksa enää,
äiti ryöstetään ja hakataan, äidin kasvoille sataa lunta ja tuhkaa,
äiti näkee painajaisia, äiti ei hengitä, äiti ei herää, äiti älä jätä minua
HELI SLUNGA, from the collection Lullabies for the dying, WSOY Publications, 2018
***
HENRIIKKA TAVI
SATU
Mutta puun tilalle kasvoikin puu ja he elivät onnellisina.
”Luo minulle uusi satu”, hän pyysi ja pani hänet maaten. Sitten
maahan kylvettiin maata, lamppu sammui hänen peitokseen.
Olipa kerran vuosisadassa talo, joka romahti, ja aika suhisi
lehvistössä ja meni sitten kuoreensa. Ja vaikka olenkin puu
(unen läpi tunkeutuivat katkaistut oksat) vien sinut metsään
retkelle. Käy peremmälle, käy peremmälle, olet ollut jo täällä.
HENRIIKKA TAVI, A fairy tale from the collection Hope, Teos Publications, 2011
***
ERKKA FILANDER
Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni.
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta.
Verhojen avoimen pihan annoin kulkea ylitseni.
Äkkiä talo pullollaan minua.
On kesäaamu
jossa suuret ikkunat seisovat vapaina nurmikolla.
Eteisessä avaan ilohuutojen höyhenet kuin lakanan,
kohtaan avarien huoneiden käytöstavat.
Ympärilläni aukio joka kerää valoa kuin vettä
istun nurmikolla,
talo ei varjosta.
Näkemisen kupoli vielä puolillaan unta.
ERKKA FILANDER, from the collection The White Storm of Awakening, Poesia Publications, 2013
***
HARRI HERTELL
Minulla on tytär
niin nuori että saan kuvitella
millainen hän on
aamulla
huutaa kieli kaarella ilman hampaita
imee rintaa ja vaikenee
nukkuu päivällä jos on ulkona
ja kun viemme kärryt sisälle
hän huutaa ja hykertää
imee rintaa ja vaikenee
illalla
taputtelen tyttäreni peppua
on ilmavaivoja
ja taas huutoa
suu avonaisena kuin linnunpoikasella
imee rintaa
vaikenee
nukahtaa äitinsä syliin
ja saan katsella
ylpeämpänä kuin koskaan
vaikken vielä ole tehnyt juuri mitään
näen vain luomien alle kadonneet siniset silmät
joka päivä syvemmät
viisaammat
nälkäisemmät elämää.
HARRI HERTELL, from the collection The landscape before the rain, Sammakko Publications, 2016
***
VILJA-TUULIA HUOTARINEN
UHRI
Pienenä selasin kuvakirjaa, istuin kukkatapettia vasten
toivoin että katoaisin
kirjan kuvassa tyttö ja lumottu ruusu, tyttö ja lumottu ruusu
aina vain pienempänä ja pienempänä ruusun terälehtien välissä
ja lintu, suuri korppi, valvoo ruusun vierellä silmät verestäen.
Se ei ole totta, isoäiti sanoi, niin ei oikeasti tapahtunut.
Mutta tyttö kertautui, ruusun terälehdet hupenivat
kunnes viimeistä, pienintä ei enää voinut nähdä.
Ja lintu, suuri korppi, odotti ulkona kun avaan oven:
Nokka repii vatsani auki ei ole mitään hätää
leikin vain kuollutta
VILJA-TUULIA HUOTARINEN, The Victim from the collection The Woman’s Position, WSOY Publications, 2007
***
LINDA HUHTINEN
ONGELMA IHMISEN HYVYYDESSÄ
hyväntekeväisyystalon kahvijonossa
palelit tunnista toiseen
ilman hanskoja
metallisesta kannusta
sinä kaadoit heille kahvia
(katsoit tarkoituksella toisaalle
kun joku laittoi salaa sokeripalat
kulhosta taskuunsa)
kun kodittomat olivat saaneet kahvinsa
oli aika kiittää vaivasta
nousi lavalle ministeri villaisessa takissa
kumartaen kiitti kukista
illalla lämmitin kylmettyneitä
sormiasi
olen yrittänyt
sinulle sanoa
ei valaisimen päälle
riitä valoa
LINDA HUHTINEN, The problem with human kindness from the collection Bad Things, Sanasato Publications, 2015